Ensimmäisissä säännöissään Suomen Laulu määräsi, että kuoron piti kunakin toimintavuonnaan järjestää vähintään neljä konserttia. 1920-luvulla konsertteja pidettiin tosin välillä toistakymmentäkin vuodessa. 1930-luvulta alkaen kotimaankiertueet vähenivät ja loppuivat lähes kokonaan, kun taas avustustehtävät sinfoniakonserteissa, radiokonsertit ja varsinkin valtiopäiväkuorotehtävät lisääntyivät.
Suomen Laulun konserttitoiminnan keskeisimmäksi tapaukseksi on muodostunut pääsiäiskonsertti. Bachin Matteus-passio esitettiin ensimmäisen kerran 1921, jolloin esityksiä oli kolme. Välillä on esitetty myös muita teoksia, mutta Matteus-passio on vakiinnuttanut paikkansa ja ohittanut jo joitain vuosia sitten sadannen esityskertansa.
Sata vuotta Suomen Laulu toimi virallisena valtiopäiväkuorona, joka esiintyi valtiopäivien avajaisissa ja päättäjäisissä sekä tärkeissä valtiollisissa tilaisuuksissa, kuten valtiovierailujen yhteydessä sekä presidenttien ja suurmiesten hautajaisissa. Valtiopäiväkuorotoiminnan alusta 1908 kertoo Klemetti: ” Vuodesta 1894 vuoteen 1908, jonka ajan minä seurasin sitä toimintaa, ohjelma oli yksi ja sama: Te Deum ja yksinkertaiset messusävelmät. Koottiin kuorolaulajia sanomalehti-ilmoituksilla, jauhettiin näille Vanhan Ylioppilastalon suuressa salissa mainittuja kappaleita viikkokausia ja sitten mentiin Nikolainkirkon urkuparvelle taajaan kuin sillit tynnöriin. Toinen puoli pantiin yhdessä Kaartin soittokunnan kanssa alttarinpuoleiselle parvelle, sillä Te Deum laulettin Hymanderin tavallisesta messukirjasta vuorolauluna. Johtajana oli ensin Karl Sjöblom ja sitten Alarik Uggla. Esitys tapahtui niin että kun pappi oli laulanut ’Herra olkoon teideän kanssanne’, annettiin uruista kuuluvasti kullekin äänelle perätysten oma äänensä, ja nämä sitä hetken hymisivät ja sitten vastattiin ’Niin myös sinun henkesi kanssa’. Samaten edelleen.” (Elämää, jota elin)
”Sattui juuri olemaan pitkällä ulkomaisella opintomatkalla Nikolainkirkon kanttori, oopperalaulaja Alarik Uggla. Minä en olisi ehkä ryhtynyt toimenpiteeseen, mutta tottapa Tukiainen (Uuden Suomettaren toimittaja Verneri Tukiainen, aktiivinen vaikuttaja sekakuoron perustamisessa huom. IKV) oli hommaillut jotakin koskapa minut kehoitettiin persoonallisesti menemään prof. Rich. Faltinin luo pyytämään häneltä luovutusta kuoromusiikin esittämiseen valtiopäivillä, joka oli ollut hänen privilegionsa. Kohdakkoin oli nim. taas uudet valtiopäivät alkava. Menin Faltinin luo ja esitin asiani. Privilegion luovuttaminen ei kohdannut minkäänlaisia vaikeuksia, Faltin oli ollut konsertissamme ja hänelle oli tietysti oleva suuri nautinto kuulla valtiopäiväjumalanpalveluksissakin kunnollista laulua sen kieltämättä vähän primitiivisen sijasta, johon hänen oli viime aikain oloon ja jo kauan sitten täytynyt tottua.”(Suomen Laulu 1900-1950)
Juhlapäivänä ilmestyi kuitenkin paikalle satapäinen joukko laulajia, jotka kanttorin poissaolosta huolimatta tahtoivat päästä laulamaan vanhaa ohjelmaansa. Vasta pitkällisen selvittelyn jälkeen asia ratkesi ja Suomen Laulu pääsi laulamaan. Seuraavan kerran Klemetin suunnitelmiin yritettiinkin puuttua vasta 1941, jolloin arkkipiispa Aleksi Lehtonen hylkäsi ohjelmasuunnitelman ja korvasi sen omallaan. Tämänkin tilanteen voittajaksi päätyi Klemetti.
Valtiopäiväjumalanpalvelusperinne katkesi vuonna 2011 eduskunnan päätettyä, että tilaisuuksissa käytetään jatkossa vaihtelevia kuoroja. Viimeksi Suomen Laulu esiintyi 1865 valtiopäivien muistojumalanpalveluksessa 2013. Oopperan avustaminen päättyi vakinaisen oopperakuoron perustamisen jälkeen ja pitkäaikainen yhteistyö Helsingin Kaupunginorkesterin kanssa 1974. Nykyisin kuoron vakituisin orkesteriyhteistyökumppani on Suomalainen Barokkiorkesteri.
Talvisotaan asti Suomen Laulu harjoitteli Suomalaisen Lyseon juhlasalissa. Sota-aikana harjoituspaikka vaihtui tiheään, Suurkirkon kappelista, Ostrobotnian juhlasaliin, Töölön kirkon seurakuntasaliin, Yliopiston musiikkisaliin, Vanhan ylioppilastalon musiikkisaliin, II suomalaisen tyttökoulun juhlasaliin ja lopulta Konservatorion pikkusaliin. Syksyllä 1949 Suomen Laulu siirtyi vastavalmistuneeseen Laulu-Miesten juhlasaliin, missä kuoro nykyäänkin kokoontuu.
Moni suomenlaululainen on päätynyt ammattimuusikoksi: kuoronjohtajaksi, solistiksi, oopperanjohtajaksi tai säveltäjäksi. Yhden tai useampia oman konsertin pitäneitä kuorolaisia on ollut vuosien kuluessa kymmeniä. Kuoron kunniajäseniksi on valittu useita Suomen musiikkielämän suurimpia vaikuttajia, heidän joukossaan kuoron taiteellisia johtajia ja vaikuttajajäseniä, säveltäjiä sekä Matteus-passion moninkertaisia solisteja. Kunniajäseniä ovat mm. Richard Faltin, Emil Genetz, Jorma Huttunen, Armas Järnefelt, Robert Kajanus, Armi Klemetti, Ilmari Krohn, Leevi Madetoja, Selim Palmgren, Jean Sibelius, Väinö Sola,Martti Turunen, Heljä Angervo, Jorma Hynninen, Matti Lehtinen, Martta Ruoppila, Veljo Tormis, Taru Valjakka ja Tauno Äikää.
Kuoron jäsenmäärä on vaihdellut vuosien kuluessa vuoden 1920 136 laulajasta syksyn 1939 38 laulajaan. Nykyisin kuorolaisia on noin 75. Jäsenistö on ollut erittäin uskollista: kuorossa on sen koko historian ajan ollut jopa yli kolmekymmentä vuotta laulaneita jäseniä. Suomen Laulussa aikaa tosin mitataan Matteuksissa.
Otavan Iso Tietosanakirja vuodelta 1937 kuvailee Suomen Laulua näin:
”Suomen Laulu, Heikki Klemetin 1900 perustama kuoro, joka aluksi toimi mieskuorona, laajeni sekakuoroksi 1907. Jo ensi vuosinaan S.L. esiintyi myös ulkomailla. S.L. on esittänyt useita laajoja klassillisia teoksia (Bach: Matteus- ja Johannes-passiot, H-molli messu; Händel: Messias; Mozart: Requiem; Haydn: Luominen; Liszt: Missa solemnis ja Missa choralis). Erityisesti S.L. on vaalinut polyfonista ja a cappella-tyyliä (Lasso, Palestrina, Bruckner) sekä entisaikaisen suom. musiikkikäytännön muistomerkkejä (Piae cantiones). Esitykset on laulettu suomen tai latinan kielellä. Kuoro on toimituttanut hyviä suomennoksia useista vieraskielisistä sävelteoksista. Kotimaista säveltuotantoa S.L. on tukenut avustamalla laajojen ja vaativien sävellysten ensiesityksissä ja julkaisemalla kuorolaulusarjaa (”Suomen Laulun ohjelmisto”, 1-110). V:sta 1908 S.L. on suorittanut valtiopäiväjumalanpalvelusten musiikillisen puolen, v:sta 1909 avustanut oopperaesityksissä ja v:sta 1910 esiintynyt sinfoniakonserttien vokaaliohjelmistossa. V:sta 1913 kuoro on toimeenpannut laulunopetuskursseja jäsenilleen. Alusta pitäen on esityksissä pyritty puhdasväreisiin sointusuhteisiin. S.L:n kuoropedagoginen toiminta kiteytyi vakinaiseksi lauluakatemiaksi, jonka perustaminen pantiin alulle 1920 ja joka järjestäytyi säätiöksi 1934 (joht. H. Klemetti). Sen ohjelmaan sisältyy äänenkäyttö, äänifysiologia, suomen kielen lausunta sekä äänivammojen parantaminen.”
Suurin osa tästä pitää edelleen paikkansa. Julkaisusarja kasvaa, Matteus-passio on jo ohittanut sadannen esityskertansa ja kuoro esittää säännöllisesti niin vaativaa a cappella-ohjelmistoa kuin suurempia orkesterisäestyksellisiä teoksiakin. Myös Lauluakatemia toimii edelleen.
Kirjallisuutta:
Suomen Laulu vierailla mailla (1936)
Suomen Laulu 1900-1920 (1920)
Suomen Laulu 1900-1950 (1950)
Suomen Laulu 1950-1960 (1960)
Suomen Laulu 1960-1980 (1980)
Suomen Laulu 1900-2000 (2000)
Suomen Laulu 